Hassua miten voimakkaasti omat tuntemukset ja tapahtumat vaikuttavat uniin. Isän kuoleman jälkeen näin pelottavia ja raakoja painajaisia. Joka yö painein ties minkä peikon kanssa ja veri lensi. Useina öinä hakkasin miekalla, kirveellä tai muilla mitä mielikuvituksellisimmilla aseilla vihollisia. Joskus kuolin itsekin. Yksi mikä on jäänyt mieleen, oli sellainen missä kaaduin vastustajan lyönnistä maahan enkä päässyt ylös, sitten tämä hahmo kumartui mun ylle ja vetäisi puukkolla kaulan auki. Siihen sitten jäin makaamaan verilammikkoon ja kuolemaan.

Jos poikaystävän kanssa menee huonosti, näen jatkuvasti tosi ahdistavia unia missä poikaystävä jättää minut tai löytää uuden, jonkun paremman tyttöystävän. Usein olen jossakin isossa rakennuksessa ja etsin poikaystävääni joka paikasta, mutta en löydä. Nämä ovat olleet ihan kamalan ahdistavia unia ja usein heräänkin sitten ihan itkuisena.

Nyt on ollut sellainen kausi että näen vain sekavia ja tylsiä unia. Unissa tapahtuu koko ajan jotain, mutta millään ei tavallaan ole mitään merkitystä, niissä vain tapahtuu kaikkea ihan arkipäiväistä. Uni vain hyppii paikasta ja asiasta toiseen. Kun herää niin tuntuu siltä niinkuin ei olisi edes nukkunut ollenkaan.

Ainiin, huomenna on se lääkäriaika, saapa nähdä minkälaisen tuomion sieltä saa.