On taas vähän unohtunut tämä blogin kirjoittaminen.

Viime viikolla oli se lääkäriaika, juteltiin vain, tai oikeastaan "terapeutti" (sairaanhoitaja oikeasti, kai?) puhui ja kyseli ja minä lähinnä vain kuuntelin. Kyllä hän ymmärsi minua jne. mutta jotenkin siitä jäi vähän sellainen olo että ei tämä ole mun juttu. Varattiin kuitenkin uusi aika.

Nyt olen käynyt toisen kerran siellä. Tällä kertaa homma tuntui jo paremmalta ja ilahduin siitä että terapeutti muisti minusta niin paljon, vaikkei viime kerralla kirjoittanut mitään ylös (en kyllä tiedä tekevätkö terapeutit yleensä muistiinpanoja?).

Terapeutti sanoi että tässä on enemmänkin takana ahdistuneisuushäiriö, eikä pelkkä masennus. Täytyy myöntää että koko ajan on ollut vähän sellainen epäilevä olo tuon masennuksen suhteen ja nyt kun tuli tuo ahdistuneisuushäiriö esille niin kaikki tuntuu jotenkin loksahtavan paikoilleen. Kotia päästyäni olen etsinyt netistä tietoa ja kaikki oireet tuntuvat löytyvän minusta, huomasin jopa sellaisia asioita mitä en ole ennen osannut yhdistää tähän ahdistuneisuuteen.

Saan nyt myös oikean lääkäriajan, jossa sitten katsotaan lääkitys.

Eilinen ilta ja yö oli tosi rankkoja, itkin ja itkin. En tahtonut saada nukuttua ja viimein kun olin nukahtamassa niin heräsin johonkin itkupaniikkikohtaukseen, tuntui että happi loppuu. Onneksi se meni nopeasti ohi, sen jälkeen pistin valot päälle ja aloin katsomaan telkkaria.

Aamulla silmät olivat punaiset ja turvonneet. Hävetti vähän mennä kouluun, en kuitenkaan jaksanut enkä halunnut selitellä sitä muille.